TAISTELU KATTONOPEUDESTA OLI
KLAUS BREMERIN MONIVUOTINEN SOTA
SODAN VOITTAMISEKSI PITI MOLLATA TALJA,
SEN JOHTO JA MYÖS TYÖNTEKIJÄT
Työturvallisuustyö ja liikenneturvallisuustyö olivat molemmat samassa organisaatiossa Tapaturmantorjunta ry:n osastoina. Molempien osastojen toiminnat olivat viimeisinä vuosina kehittyneet voimakkaasti. Niiden tehtävät, toiminta ja rahoitus olivat hyvin erilaisia. 1970-luvun alkupuolella haluttiin parantaa molempien turvallisuuslohkojen toimintaedellytyksiä perustamalla kaksi erillistä yhdistä Työsuojelu ry ja Liikenneturva ry. Liikenneturva – Liikenneturvallisuustyön keskusjärjestö ry perustettiin 22.10.1971 jatkamaan Taljan toimintaa vuoden 1972 alusta lukien. Samanaikaisesti kun Taljan organisaatiota muutettiin ja Talja-nimi muutettiin Liikenneturvaksi, näytettiin taisteltavan olemassaolosta. Siinä sodassa oli kysymys isommista asioista kuin Taljan olemassaolosta. Siinä käytiin monivuotista taistelua kattonopeudesta ja välikappaleena oli Talja, sen johto ja työntekijät, koska Bremer katsoi Taljan ajavan kattonopeutta Suomeen. Bremerin mukaan kattonopeus ei lisäisi turvaa ja olisi vastoin vapaan automiehen periaatteita.
Klaus Bremer kirjoitteli moniin lehtiin, mutta lopulta Hymyn toimittajaksi päästyään hän räväytti kirjoitussarjan 1970-luvun alussa. Bremer käytti kahta Hymy-konsernin lehteä. Hän ansaitsi hyvin kirjoituksillaan, joissa tavallaan ei ollut mitään mieltä. Talja ei ole päättävä viranomainen ja toiseksi Talja ei ollut tuolloin edes muodostanut kantaansa nopeusrajoituksiin. Bremer kuitenkin pelkäsi, että kattonopeuskokeilut voisivat kenties johtaa ainakin hänelle liian alhaisiin nopeusrajoituksiin. Sehän oli kaikille muille täysin selvää, että yleiset nopeusrajoitukset toteutetaan enemmin tai myöhemmin. Kovalla julkisella metelillä pystyttiin ainoastaan siirtäämään ajankohtaa tuonnemmaksi.
Klaus Bremer aloitti parjaussarjansa VIP miesten lehdessä 4/1970 (alempana artikkeli). Siinä erotettiin Taljan apulaisjohtajaa: Kaarlo Leinonen, Eroa kiireesti! Lehden numerossa 7/1970 oli otsikko ’Tappajakansaa ammattitaidottoman liikenneturvallisuusjärjestön ansiosta’ ja numerossa 8/1970 otsikolla ’Liikenneturvallisuuden peitejärjestö – Talja’. Taljan hallitus ei katsonut voivansa suostua vastaamaan lehdelle. Niinpä numerossa 10/1970 olikin pääkirjoitus otsikolla ’Kultasuut vaikenevat’. Kirjoituksessa oli myös Taljan iskulausetta mukaillen ’Turha Talja pois’ ja lopuksi: ’Me aiomme jatkaa aloittamaamme arvostelua vaikkapa joka numerossa siihen asti, kunnes Taljan on pakko vetää päät pensaista ja kertoa, mitä teippimerkkien levitys on maksanut ja mitä sillä on saavutettu’.
Klaus Bremer aloitti parjaussarjansa VIP miesten lehdessä 4/1970 (alempana artikkeli). Siinä erotettiin Taljan apulaisjohtajaa: Kaarlo Leinonen, Eroa kiireesti! Lehden numerossa 7/1970 oli otsikko ’Tappajakansaa ammattitaidottoman liikenneturvallisuusjärjestön ansiosta’ ja numerossa 8/1970 otsikolla ’Liikenneturvallisuuden peitejärjestö – Talja’. Taljan hallitus ei katsonut voivansa suostua vastaamaan lehdelle. Niinpä numerossa 10/1970 olikin pääkirjoitus otsikolla ’Kultasuut vaikenevat’. Kirjoituksessa oli myös Taljan iskulausetta mukaillen ’Turha Talja pois’ ja lopuksi: ’Me aiomme jatkaa aloittamaamme arvostelua vaikkapa joka numerossa siihen asti, kunnes Taljan on pakko vetää päät pensaista ja kertoa, mitä teippimerkkien levitys on maksanut ja mitä sillä on saavutettu’.
Hymyn seuraavassa numerossa Bremerin kirjoituksen otsikko oli: Taljan lääke liikenneturvallisuuden parantamiseksi: Lisää taitamattomia autokoulunopettajia. Toimittaja oli nyt huolissaan siitä, että Talja kouluttaa voimistelunopettajat autokoulunopettajiksi. Bremer hehkutti: 'Kuten hyvin tiedetään, eivät autokouluväen ja taljalaisten suhteet aina ole kaikkein parhaimpia. Erityisesti Taljassa katsotaan pahalla silmällä Veikko Pajusta, joka liikennesolmuineen on himmentämässä liikenneradion hohtoa. Jos autokouluopetus saadaan kokonaan tapahtuvaksi peruskoulun ja ns korvaavien koulujen puitteissa, saavat autokoulumiehet panna hampaat naulaan. Ja kun lehtorit ovat jo nyt varsin voimakkaasti Taljan vaikutuksen alaisia, tulee koko ajo-opetuksesta taljalaisten valvoma institutio.'
Samaisessa Hymyssä oli toinenkin juttu otsikolla Leikittely liikenneturvallisuudella jatkuu: Talja kaljalla Aulangolla. Maaherra Pitsinki oli avauspuheessaan kirjoituksen mukaan keskittynyt moittimaan 25 minuuttia vapaamuotoisesti, agressiivisesti ja sisällöttömästi 'möykkälössiä', joka vaikeuttaa liikenneturvallisuustyötä. Bremer ei ollut paikalla.
Hymyn numerossa 12/1970 oli taas monisivuinen kirjoitus, jossa oli siirrytty haukkumaan hallinnon luottamushenkilöitä ja ministeriön ylimpiä virkamiehiä. Kunkin henkilön kuvan alla oli kuvaus. Liikenneministeri Esa Timonen! olet joutunut paljon suuremman tehtävän eteen kuin mitä koskaan saatoit aavistaa. Ministeriön kansliapäällikkö Klaus Häkkänen: Sinun ja juuri sinun syytäsi on Suomen liikenneturvattomuus. Liikenneministeri Veikko Saarto: Aloitit suurin puhein, mutta ainoaksi saavutukseksi taisi jäädä solutusnimityksesi. Liikenneministeri Kalervo Haapasalo: Suutari pysyköön lestissään. Hallitusneuvos Mauno Satuli: Jo vuosien takaa tunnemme sinut miehenä, joka ei tiedä liikenteestä mitään.
Viimeinen tämän parjaussarjan kirjoitus oli Hymy-lehdessä 1/1971, jossa Bremer haastatteli Taljan hallituksen puheenjohtajaa maaherra Kaarlo Pitsinkiä (haastattelu alempana).
B: Ovatko Taljan raha-asiat kunnossa?
P: Olen pyytänyt valtiovarainvaliokunnan tarkastusjaostoa tarkastamaan.
B: Onko Taljassa palatsivallankumous Kaarlo Leinosen erottamiseksi?
P: Kaarlo Leinosen ja eräiden toimihenkilöiden välillä on ollut erimielisyyksiä.
B: Taljan toimihenkilöt saavat autolainaa halvalla korolla, onko se oikein?
P: Se on makuasia, en pidä sitä vääränä. Auto on matkustavan miehen työväline.
B: Suomessa on 2000 työtöntä autokoulunopettajaa. Miksi Taljan myötävaikutuksella koulutetaan heitä edelleen lisää?
P: Autokoulunopettajien koulutus on Ammattienedistämissäätiön eikä Taljan tehtävä.
B: Miksi koulujen liikenneopetuksessa ei käytetä ylityöllistettyjen poliisien sijasta näitä työttömiä autokoulunopettajia?
P: Tämä on minulle aivan uusi asia, en ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä tuolta kannalta. Kysymyksessä on vanha järjestelmä, jonka muuttamista ei ole kukaan vaatinut.
B: Lupaatteko tutkia tätä mahdollisuutta asemanne suomin keinoin?
P: Lupaan ehdottomasti. Tämähän voisi olla erinomainen ajatus.
B: Mitä Taljan toiminnasta tulisi siirtää liikenneministeriön toimialaan kuuluvaksi?
P: Siitä ei tällä hetkellä taida olla tarkkaa käsitystä kenelläkään.
B: Taljaa johtavat virkamiehet. Edustavatko he riittävää asiantuntemusta liikenneturvallisuusongelmia ratkottaessa?
P: Pitkäaikainen kokemus on käsittääkseni tehnyt heistä päteviä hoitamaan tällaisia tehtäviä. En ymmärrä kuka niitä voisi hoitaa tämän pätevämmin.
B: Paljonko saatte palkkaa toiminnastanne Taljassa?
P: 300 markkaa kuukaudessa.
Silloisen lainsäädännön salliessa sensaatiolehdet saivat sanoa mitä tahansa, mutta kun samaan kuoroon alkoi yhtyä muukin media.
Klaus Bremer oli siihen aikaan toimittajista kaikkein rohkein kirjoittaja. Hän nautti muiden liikennetoimittajien jakamatonta suosiota, hän sai muutkin helposti seuraamaan sanomaansa. Häneen luotettiin toimittajapiireissä, jos hän jotakin sanoi, siinä oli varmasti perää. Alan toimittajat olivat järjestäytyneet yhdistykseksi Moottoritoimittajat ry. Ydinryhmä sai muutkin uskomaan, että Suomea lähes sosialisoidaan. Tutkimukset, jotka yksiselitteisesti osoittivat, että nopeusrajoituksilla voidaan vähentää kuolemia ja loukkaantumisia, leimattiin epätieteellisiksi ja tutkijat epäpäteviksi. Kansalaisista kuitenkin 80% kannatti nopeusrajoituksia.
Yleisradiokin yhtyi kuoroon lähettämällä lähes tunnin mittaisen ajankohtaistoimituksen tekemän liikenneaiheisen Ylimäärä-lähetyksen 10.11.1971 myöhään illalla klo 22.30. Sen käsikirjoitus oli tehty aiempien lehtikirjoitusten pohjalta, parjauskampanja jatkui. Tapaturmantorjunta ry:n puheenjohtaja maaherra Kaarlo Pitsinki lähetti Yle:lle kirjeen, jossa mainitsi mm, että ohjelma langetti todistelemattomia varjoja mm Taljan henkilökunnan pätevyydelle. Ohjelman tekijät loukkasivat tahallaan liikenneturvallisuustyöntekijöitä ja näiden työnantajaa. Edelleen ohjelman toimittajat antoivat vaikutelman, että Taljan asioissa olisi epäselvyyksiä ja että toiminnan jatkaminen Liikenneturvana olisi lähes kriminalisoitua. Käsittääksemme yhteiskunnan omistamaa tiedotusvälinettä ei saa käyttää niin, että sillä avustettaisiin ja tuettaisiin muissa yhteyksissä sensaatioihin pohjautuvaa ansaitsemistapaa.
Ylen TV:n ohjelmaneuvosto katsoo, ettei Ylimäärä-ohjelma täyttänyt ajankohtaisille asiaohjelmille asetettavia vaatimuksia. Ohjelmasta ei käynyt riittävän selvästi ilmi se aihe, mitä siinä oli tarkoitus käsitellä. Edelleen toimittajat käyttivät ohjelmassa virheellistä haastattelutapaa. Ohjelmaneuvosto edellyttää, että television ohjelmajohto pikaisesti yhteistyössä mm liikenneministeriön, poliisin ja Taljan sekä muiden liikenneturvallisuustyötä tekevien kanssa tutkii, missä muodossa ja miten paljon liikennevalistusta televisiossa voidaan antaa.
Henkilöstöyhdistys Turvallisuustyöntekijät lähetti myös kirjelmän Ylelle, jossa oli mm: Näin ollen on television palveluksia sallittu käyttää tavalla, joka on ominaista sensaatiojournalismin vastuuttomuudelle. Julkisen Sanan Neuvostolle lähettämässään kirjelmässä henkilöstöyhdistys toteaa mm: Tässä ohjelmassa loukattiin karkeasti Unescon toimittajan käyttäytymistä koskevaa säännöstä. Lehdistölle Turvallisuustyöntekijät lähetti tiedotteen, jossa kerrottiin mm: Ohjelmassa tuotiin esiin, että Taljan henkilökunta ei pätevyyden puolesta ole kyvykäs hoitamaan tehtäviään. Erityisen korostetusti tämän sanoi toimittaja Klaus Bremer haastattelussaan, jos hän esitti henkilökunnan liikennetietouden niin pieneksi, että se on suorastaan hävettävä. Työntekijöiden mielestä heidän edustajillaan olisi pitänyt olla mahdollisuus tuoda esiin omat näkemyksensä asiasta vastauksena Bremerin esittämiin pätevyyttä koskeviin väitteisiin. Taljan henkilökuntaan kuuluu liikenneturvallisuuden eri aloille erikoistuneita henkilöitä, kuten esimerkiksi psykologeja, autokoulunopettajia, autoinsinööri, opettaja, tutkijoita, nuorisonohjaajia. Liikenneturvallisuuden ongelma ei ole pelkästään ajamisen ongelma eikä näin ollen ajokortin omistaminen tai sen puuttuminen anna pätevyyttä liikenneturvallisuustyöhön. Liikenneturvallisuus ja henkilöstön pätevyys on huomattavasti laajempi kysymys kuin ohjelmassa annettiin ymmärtää.
Yle ei kuitenkaan vaatimuksista huolimatta antanut Taljalle ohjelma-aikaa vastineitten esittämiseen. Sen sijaan Yle järjesti ravintola Royalissa keskustelutilaisuuden, jossa julkinen sana sai suoria vastauksia kysymyksiinsä. Tähän tilaisuuteen päättyivät toimittajien Klaus Bremerin, Hannu Karpon ja Jaakko Kyläsalon hyökkäykset.
Bremerin Taljan vastainen kampanjointi johti myös siihen, että Yle lopetti Taljan toimihenkilöiden toimittaman liikenneradion. Tapio Leväaho, Esko Salovaara, Kalevi Lehtonen ja Anne Hämäläinen sekä ruotsinkielisessä toimituksessa Rolf Grönblom olivat toimittaneet liikenneradiota usean vuoden toimenpidemaksuilla. Se oli Ylelle hyvin halpaa, mutta koska julkisuudessa Talja ja taljalaiset oli harjattu maan tasalle, Yle ei halunnut enää antaa "kattonopeustoimituksen" jatkaa.
Voimakas julkisuuskampanjointi sai kuitenkin sen aikaan, että poliitikot tulivat varovaisiksi kannanotoissaan ja päätöksissään. Mutta presidentti oli silloin politiikan yläpuolella ja jyrähti 1.1.1973: 'Liikenneolojen vertailussa Pohjoismaiden kesken kiinnittyy huomio lähinnä siihen, ettei meillä - Ruotsista ja Norjasta poiketen - ole vieläkään yleisiä nopeusrajoituksia'. Sitten tulikin avuksi energiakriisi ja parlamentaarinen liikennekomitea. Voimakas julkisuus mediassa - moottoritoimittajia oli kaikissa välineissä - piti huolen siitä, että nopeusrajoitukset jäivät korkeammalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa siitäkin huolimatta, että meillä oli tiestön turvallisuus alempi kuin niissä.
Bremerin Taljan vastainen kampanjointi johti myös siihen, että Yle lopetti Taljan toimihenkilöiden toimittaman liikenneradion. Tapio Leväaho, Esko Salovaara, Kalevi Lehtonen ja Anne Hämäläinen sekä ruotsinkielisessä toimituksessa Rolf Grönblom olivat toimittaneet liikenneradiota usean vuoden toimenpidemaksuilla. Se oli Ylelle hyvin halpaa, mutta koska julkisuudessa Talja ja taljalaiset oli harjattu maan tasalle, Yle ei halunnut enää antaa "kattonopeustoimituksen" jatkaa.
Voimakas julkisuuskampanjointi sai kuitenkin sen aikaan, että poliitikot tulivat varovaisiksi kannanotoissaan ja päätöksissään. Mutta presidentti oli silloin politiikan yläpuolella ja jyrähti 1.1.1973: 'Liikenneolojen vertailussa Pohjoismaiden kesken kiinnittyy huomio lähinnä siihen, ettei meillä - Ruotsista ja Norjasta poiketen - ole vieläkään yleisiä nopeusrajoituksia'. Sitten tulikin avuksi energiakriisi ja parlamentaarinen liikennekomitea. Voimakas julkisuus mediassa - moottoritoimittajia oli kaikissa välineissä - piti huolen siitä, että nopeusrajoitukset jäivät korkeammalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa siitäkin huolimatta, että meillä oli tiestön turvallisuus alempi kuin niissä.
VIP 4 1970 HYMY-KONSERNI
*****************
HYMY 1 1971
TALJA TIEDOTTAA 1970
PÄÄKIRJOITUSSIVULLA
Tämä blogi liittyy alla olevaan nettikirjaan:
